Juuri kun kirsikoiden aika oli ohi, huomasin, että haluankin kirsikkahilloa itselleni. Mistään ei vain enää tahtonut löytyä noita kauniita punaisia marjoja. Onneksi otin asian puheeksi sopivassa kohtaa ja Porista niitä sitten löytyi. Ystäväni Jaana poimi kirsikat  ja laittoi ne matkahuollon kautta tulemaan minulle. Marjat matkasivat tiistain aikana yli 200 kilometrin matkan ja 16 aikoihin ne sitten olivat täällä minulla.

Käsityön osuus tässä oli tuon poimimisen lisäksi perkaus...

Parin tunnin kuluttua saapumisestaan marjoista oli tullut näin kaunista hilloa:

Ihanaa! Tämä on ihan mahtavan herkullista! Kiitos vielä Jaana !!

Olen minä neulonutkin. Tyttöselle tarkoitettu vihreä neulekin on jo siinä vaiheessa, että kappaleet pitäisi pingottaa ja langanpätkät päätellä. paha vain kun kiinnostus tuota työtä kohtaan lopahti. En ole millään saanut aikaisiksi tehdä noita puuttuvia juttuja, huoh!

Sensijaan, että tekisin ensimmäisen valmiiksi, otin tietty puikoille seuraavan työn. Miehelle olen jo useasti luvannut neuloa vetoketjullisen villatakin,, jotta nyt säästyin noilta edellisen neuleen lopputöiltä, otin tietty puikoille tuon miehelle tulevan neuleen:

Ensimmäisestä takakappaleyritelmästä näytti  tulevan liian iso, joten otin uuden kerän ja aloitin takakappaleen uudelleen vähän vähemmällä silmukkamäärällä. En vielä purkanut tuota ensimmäistä yritystä.

Keskiviikkona olin  neuletapaamisessa, jossa oli paikalla monta iloista neulojaa. Oli oikein kiva ilta.

Varvas on hienosti lähtenyt parantumaan. Kiitos siitä kuuluu terveyskeskuksen hoitajalle, joka on sitä ammattitaitoisesti teipannut parin päivän välein. Nyt teipit sai jättää pois ja ehkä pian saan jalkaani taas normaalit kengät, Ihanaa! Perjantaina, kun tapasimme viimeisen kerran näissä merkeissä, hoitaja kehoitti minua säilyttämään jatkossakin positiivisen elämänasenteeni. Tuntui kivalta.

Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja ajatellaan positiivisesti !!